Ain Anger on yksi kansainvälisesti menestyneimmistä virolaisista oopperalaulajista. Saarenmaan oopperapäivien taiteellisena johtajana hän katsoo nyt tulevaisuuteen: seuraavien neljän vuoden aikana festivaalilla nähdään ensimmäistä kertaa Virossa Richard Wagnerin Nibelungin sormus -tetralogia kokonaisuudessaan. Haastattelussa hän kertoo kotiseudustaan, kansainvälisestä urastaan ja Saarenmaan oopperapäivien tulevaisuudesta.
Haastattelu ja suomennos: Klarika Sander-Komulainen
“Saarenmaa on matka paikkaan, jossa huolet jäävät taakse ja arki unohtuu.”
Monelle suomalaiselle Saarenmaa tuo ensimmäisenä mieleen Saarenmaan valssin. Sinun matkasi on kulkenut Kihelkonnasta maailman merkittävimmille oopperalavoille. Kuinka paljon Saarenmaa ja kotiseutusi ovat vaikuttaneet sinuun taiteilijana ja ihmisenä?
Kun tulee pienestä paikasta, maailma tuntuu suurelta, eikä minulla ollut minkäänlaisia ennakkokäsityksiä siitä, millainen pitäisi olla tai miten pitäisi laulaa. Olin hyvin avoin löytämään maailmaa – en pelkästään oopperamaailmaa, vaan koko maailmaa. Kasvoin ympäristössä, jossa en kyseenalaistanut sitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Tein vain työtä. Tiesin, etten tule koskaan valmiiksi, enkä ole valmis vieläkään. Kasvoin puhtaassa ympäristössä, luonnon keskellä. Saarenmaalta olen vienyt mukanani kaikkialle maailmaan tarkkaavaisuuden. Luonnon keskellä kasvaessani minun piti herkistää aistejani – kuunnella, huomata, löytää ja etsiä yksityiskohtia. Sitä teen edelleen. Syvyyden etsimisen olen saanut mukaani Saarenmaalta.
Olet laulanut maailman johtavissa oopperataloissa. Mitkä ovat Viron oopperatalojen – Estonian ja Vanemuisen – vahvuudet verrattuna suuriin eurooppalaisiin oopperakeskuksiin? Mitä niistä voi löytää sellaista, mitä Wienistä, Milanosta tai Berliinistä ei löydy?
Virossa on paljon intoa, erityisesti Tarton Vanemuisessa. Kapellimestari Risto Joost on hyvin kunnianhimoinen. Teatterinjohtaja Aivar Mäe antaa koko Vanemuisen toiminnalle oman sävynsä ja värinsä. Tätä innostusta kuvaa myös se, että Vanemuine tuo näyttämölle Wagnerin tetralogian – ensimmäistä kertaa Viron oopperahistoriassa. Vanemuine haastaa Estonian, mikä puolestaan kannustaa molempia teattereita ponnistelemaan ja kehittymään yhä paremmiksi.
Wienin valtionooppera on ollut kotioopperasi jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Miten oopperamaailma on muuttunut urasi aikana – odottaako yleisö nykyään jotakin muuta kuin kaksikymmentä vuotta sitten?
Olen laulanut Wienin valtionoopperan lisäksi Milanossa, Pariisissa, Lontoossa, Berliinissä, Münchenissä, New Yorkissa, Tokiossa ja monilla muilla oopperanäyttämöillä. Kaikki nämä oopperatalot ovat erittäin korkeatasoisia. Niissä on hyvä työskennellä – sinua tuetaan, orkesteri, kapellimestari ja kollegat ovat erinomaisia. Syntyy omanlaisensa resonanssi, joka vahvistuu kaikkien näiden ihmisten osaamisen kautta ja välittyy lopulta myös yleisölle.
Mikä on muuttunut? Nopean kulutuksen aikakausi on tullut myös oopperaan. Odotetaan uusia ihmisiä ja uusia kasvoja, joiden täytyy myös näyttää hyvältä, mutta laulajien ei enää anneta kypsyä rauhassa omiin rooleihinsa.
Yksi oopperan haasteista on sekin, että monia teoksia on esitetty jo 150 tai 200 vuoden ajan, ja kun koko ajan pyritään löytämään jotakin uutta, on yhä vaikeampi yllättää sekä laulajaa että yleisöä. Silti minut yllätettiin vielä eilen Münchenissä Valkyyrian ensi-illassa uusilla ja raikkailla yksityiskohdilla. Juuri se pitää oopperan minun silmissäni tuoreena ja nykyaikaisena.
Minulla on ollut etuoikeus työskennellä erittäin taitavien ohjaajien ja kapellimestarien kanssa. Olen ollut onnekas.
Wagnerin maailma avautuu vähitellen:
“Ymmärtämisen ja syvemmän oivaltamisen prosessi voi kestää vuosikymmeniä. Se on loputon tie, loputon löytöretki.”
Wagnerin Nibelungin sormus -tetralogia saapuu Saarenmaan oopperapäiville seuraavien neljän vuoden aikana. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun koko teossarja esitetään Virossa. Miksi tämä hanke on niin merkittävä Viron oopperahistoriassa?
Jo siksi, että tämä on ensimmäinen kerta! Tetralogiaa on tähän asti pidetty liian suurena produktiona. Olen erittäin iloinen siitä, että se pääsee seuraavien vuosien aikana Viron yleisön nähtäväksi. Samalla tiedämme kaikki, miten suuri vastuu ensimmäiseen esitykseen liittyy. On hyvin harvinaista, että koko Nibelungin sormus esitetään yhtenä kokonaisena syklinä.
Olet laulanut Wagneria sekä Wienissä että Bayreuthissa. Mitä Reininkullasta ja koko tetralogiasta olisi hyvä tietää sellaisen kuulijan, joka tulee kuuntelemaan Wagneria ensimmäistä kertaa? Miten suosittelisit astumaan Wagnerin maailmaan?
Suosittelen lukemaan koko tarinan ennen esitystä. Mitä paremmin kuulija on valmistautunut, sitä enemmän hän saa esityksestä.
Siitä voi nauttia jo ensimmäisestä sävelestä lähtien. Ymmärtämisen ja syvemmän oivaltamisen prosessi voi kestää vuosikymmeniä. Se on loputon tie, loputon löytöretki.
Parasta on yksinkertaisesti tulla oopperaan ja alkaa kuunnella. Vähitellen myös vastaukset alkavat löytyä.
Wagnerin luomat henkilöhahmot ovat meille kaikille tunnistettavia. Niissä voi nähdä myös itsensä. Ne ovat poikkeuksellisen inhimillisiä hahmoja, jotka koskettavat meitä kaikkia syvästi.
Bayreuthin festivaali on Wagnerin ihailijoille lähes myyttinen paikka. Miten Wagnerin laulaminen Bayreuthissa eroaa esiintymisestä muilla oopperalavoilla?
Bayreuth on Wagnerin mekka, eräänlainen temppeli, joka on rakennettu yksinomaan Wagnerin oopperoiden esittämistä varten – juuri niin kuin Wagner itse sen kuvitteli.
Suurin ero on teatterin rakenteessa. Orkesteri sijaitsee näyttämön alla, ja sen sointi sulautuu näyttämöltä kuuluvaan lauluääneen. Orkesteri ei peitä laulajaa omalla soinnillaan, vaan sulautuu ääneen täydellisesti.
Wagnerin suvulla ja hänen jälkeläisillään on suuri vastuu siitä, että tämän talon korkea taso säilyy ja että se pysyy samalla myös nykyaikaisena. Katharina Wagner ohjaa itse oopperoita ja johtaa tätä taloa.
Saarenmaan oopperapäivät tunnetaan kansainvälisistä vierailuteattereistaan. Millainen on oma näkemyksesi festivaalin tulevaisuudesta taiteellisena johtajana? Haluatko yllättää ohjelmistolla vai säilyykö painopiste ennen kaikkea klassisessa oopperarepertuaarissa?
Painopiste säilyy ehdottomasti klassisessa oopperarepertuaarissa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ohjelmistoon mahtuisi myös modernia oopperaa tai näyttämötaidetta. Tavoitteeni on tuoda oopperapäiville enemmän Viron omia tuotantoja. Haluan näyttää meidän omat kasvomme, niin kuin Savonlinnassakin tehdään. Yksi unelmistani on se, että oopperapäivillä ei enää tarvitsisi käyttää äänenvahvistusta.
Kun katsot taaksepäin tähänastista uraasi, mistä roolista tai saavutuksesta tunnet suurinta ylpeyttä? Mitä unelmia sinulla on vielä toteuttamatta?
Roolit ja saavutukset muuttuvat ajan myötä. Olin ylpeä Mefistofeleen roolista Gounod'n Faustissa Estoniassa. Myös Boris Godunovin nimirooli ja Pimen ovat olleet erittäin kiehtovia.
Haluaisin laulaa enemmän Hagenia Jumalten tuhossa. Se on laaja rooli. Kaunis? Ei, pikemminkin hirvittävä hahmo. (nauraa) Juuri siksi siinä on minulle paljon löydettävää uusien ohjaajien ja tuotantojen kautta.
Tulevaisuutta ajatellen haluaisin laulaa Wagnerin Parsifalissa.
Jos saisit antaa suomalaisille oopperan ystäville vain yhden syyn matkustaa Saarenmaalle ja tulla seuraavien vuosien oopperapäiville, mikä se olisi?
Saarenmaa – sen luonto, oma erityinen henkensä, Kuressaare ja oopperapäivät. Se on matka paikkaan, jossa huolet jäävät taakse ja arki unohtuu.