Hämärtyvä loppukesän elokuinen ilta, upeasti valaistu silta, ja sinisenä hohtava linnamainen Joalan tehdasrakennus kehystävät näkymää, jonka keskellä kohoaa Kreenholmin valtava tyhjillään oleva tehdasrakennus. Punaisena hohtavat porttikäytävät johdattavat peremmälle, ja lopulta edessä aukeaa oopperanäyttämö. Narvan oopperapäivien tunnelma on ainutlaatuinen – karun kaunis, pelkistetty ja majesteettinen. Malle Maltisin oopperassa Raasulapsuken poikasopraano laulaa valaistusta tehtaan ikkunasta riipaisevan kauniisti, setukaisten kuoron leelot rytmittävät oopperaa, ja yleisö on haltioissaan.
“Narvan oopperapäivien tunnelma on ainutlaatuinen – karun kaunis, pelkistetty ja majesteettinen.”
Birgittalaisluostarin rauniokirkon pääty kohoaa vuosisatojen takaa keskelle Piritan lahden maisemaa. Kirkon sisälle pystytetyssä teltassa on alkamassa Benjamin Brittenin Albert Herring. Keskiaikaiset kiviseinät luovat upean akustiikan koskettavalle kertomuksella. Ollaan keskellä pääkaupunkia ja lähellä merta – ja silti jossakin aivan toisessa maailmassa. Se on maagista.
Hevoskärryt kuljettavat juhlavaatteisiin pukeutunutta yleisöä kohti juhlivaa Estonia-teatteria. Oopperakatsomon puolella koetun juhlakonsertin jälkeen siirrytään konserttisaliin katetulle juhlaillalliselle. En ymmärrä juurikaan mitään, mikä vie seuraavana syksynä viron kielen opintojen pariin. Onneksi useat Viron kansallisoopperassa nähdyt esitykset ennen tuota iltaa ja sen jälkeen ovat olleet tekstitettyjä niin viroksi kuin englanniksikin.
Estonia-teatterin 100-vuotisjuhlaa seuraavana kesänä Kuressaaressa Bellinin Normaa katsottaessa osaan jo tilata kuohuviinin viroksi. Ja Kuressaaren linnan kyljessä heinäkuun lämmössä kylpevä oopperatapahtuma on ensikerroista asti jotakin niin vahvasti puhuttelevaa, että sinne on ollut itsestään selvää palata kesä kesän jälkeen. Savonlinnassa oopperajuhlilla vierailleet tietävät sen ainutlaatuisen tunnelman, kun koko kaupunki on mukana tekemässä suurta juhlaa heinäkuun ajan.
Kuressaaressa on jotakin osin samansuuntaista – ja sitten kuitenkin ihan oma matkimaton tunnelmansa. Vuoden vieraileva oopperatalo ja sen kotimaa näkyvät kaupungin katukuvassa. Kulloisenkin vuoden oopperatalon kotimaan liput liehuvat pääkadulla, hotellit täyttyvät oopperavieraista, ravintolat pitävät oviaan auki pitkään yöhön oopperaesityksen jälkeen. Kesä, ooppera, loma, hyvä mieli, hyvä ruoka ja hyvät ystävät – voiko oopperaan rakastunut estofiili parempaa toivoa.
Tuokiokuva: Kuressaare
“Kuressaaren linnan kyljessä heinäkuun lämmössä kylpevä oopperatapahtuma on ensikerroista asti jotakin niin vahvasti puhuttelevaa, että sinne on ollut itsestään selvää palata kesä kesän jälkeen.”
Laivamatka Helsingistä Tallinnaan, raitiovaunulla rautatieasemalle, junalla Tarttoon, ja sielläkin hieno oopperatarjonta odottaa muutaman tunnin helpon matkan päässä. Viron kansallisnäyttämö Vanemuisen ohjelmistossa on vuosittain nelisen oopperaa. Tarton kulttuuri-ilmapiiri ja kaikki kaupungin upea tarjonta yhdistettynä oopperaelämykseen. Aivan upeaa on sekin.
Pärnun akustiikaltaan upeassa konserttitalossa Donizettin Rykmentin tytär kaikui heinäkuussa 2024 ehkä toistaiseksi viimeisenä oopperapäiväesityksenä, mutta Pärnun musiikkifestivaali jatkaa upealla ohjelmistollaan. Musiikki ja kesäinen Pärnu ovat sekin lyömätön yhdistelmä.
Nämä tuokiokuvat nousevat mieleen miettiessäni, mitä kaikkea oopperan ystävänä olen Virossa saanut kokea. Hymyillään ja nyökätään, kun kohdataan Kreenholmin valaistulla sillalla Narvassa tai ulkotulien hohteessa säihkyvässä Kuressaaren piispanlinnan porttikäytävässä. Niinhän oopperan ystävät tekevät. Ja jos tarjolla on vielä valmiita matkoja, niin mikäpä sen helpompaa…
Juha Alhainen
suomalainen oopperan ystävä, Forssan Akvarellin koulun luokanopettaja